Kuinka välttää ylensyönti uusien rutiinien avulla

Tiesitkö, että kun mehiläinen löytää kukkakedon, se rientää kotipesään kertomaan siitä kavereille?

Se pörhistelee siipiään, tekee pyörähdyksiä ja kulkee tietynlaista kehää välillä suuntaa vaihtaen. Se tekee ikään kuin tanssin, jossa jokainen askel ja siipien ravistus kertoo muille pesän asukeille, mistä ilmansuunnasta ja miten kaukaa sitä mettä oikein löytyy.

Entä tiesitkö, että aika moni meistä ihmisistäkin harrastaa aika ajoin vastaavaa “tanssia”, ehkä sinäkin? 

Tämä tanssi ei välttämättä ole merkki muille, vaan tietyt askelkuviot kertovat sinulle itsellesi, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Ja aika usein se liittyy ruokaan.

Tietty rutiini johtaa liikaan herkutteluun

Eräs asiakkaani viilettää työkseen autolla ympäri Suomea. Päivät ovat kiireisiä, eikä kotona ehdi kuin käydä kääntymässä. Kun työviikko viimein perjantaina päättyy ja on aika kääntää auton nokka kohti kotia, hän tietää tarkalleen, miten loppuilta sujuu:

• Ensin kurvataan marketin kautta: mukaan tarttuu yleensä jotakin nopeaa ja helppoa syötävää valmisruokahyllystä, kylkeen pussillinen irtokarkkeja (toisinaan vaihtoehtoisesti suklaalevy) ja vielä muutama lasillinen jotakin alkoholipitoista.
• Sitten tullaan kotiin: mukavat collegehousut ja villasukat jalkaan, ruokien kasaus olohuoneen pöydälle, heittäytyminen rennosti sohvalle viltin alle ja TV päälle, viikonloppu voi alkaa!
• Lopuksi löhötään ja syödään loppuilta: lopputuloksena on useimmiten sokerinhuuruinen huono olo ja pinkeä maha.

Kauppareissu, villasukat, asettautuminen sohvalle ja TV:n katselu sujuvat kaikki ennalta suunnitellun järjestyksen mukaisesti, kuin mehiläistanssi.

Tanssin askeleet johdattavat tuttua polkuaan herkutteluun ja ylensyömiseen.

Ympäristö yllyttää ylensyömään

Vaikka olemmekin kaikki itsenäisiä, omatahtoisia naisia, on ympäristöllä silti melkoinen merkitys toimintaamme.

Oli kyse sitten herkuttelusta viikonlopun alkajaisiksi, stressiä helpottamaan avatusta suklaalevystä, juhlan kunniaksi syödystä kakkupalasta, leffaillan iloksi tilatusta pizzasta, ystävän kanssa kilistetyistä siidereistä, hetken mielijohteesta ohikulkumatkalla leipomosta haetusta viineristä tai tylsää hetkeä piristämään leivotusta pitkosta, vaikuttavat sosiaaliset tilanteet siihen, mitä pistämme kurkusta alas.

Kun “tekee mieli jotain hyvää”, on harvoin loppujen lopuksi kyse itse ruoasta, vaan tilanteesta, ympäristöstä ja rutiineista; tietyistä tanssiaskelista tietyssä tilanteessa.

Ongelmia tulee silloin, jos näitä hetkiä on liian usein, ne johtavat liialliseen syömiseen tai juomiseen, niillä on epäsuotuisa vaikutus omaan olotilaan ja olomuotoon, eivätkä ne tuo hyvää oloa, vaan vievät sitä pois.

Sokeripöhnästä hyvään oloon

Kuinka näihin tilanteisiin sitten pystyy vaikuttamaan? Kuinka luoda uudet askeleet totuttuun tanssiin?

Kun tulee syötyä jotakin epäterveellistä, kyse on harvoin hetken mielijohteesta. Mieliteko illalla ahmittuun jäätelökippoon on saattanut herätä jo aamupäivällä töissä stressaavan palaverin jälkeen. Kyse ei loppupelissä ole siitä, että tekisi mieli jäätelöä, vaan koko päivän jatkunut hermojen kiristely on kuljettanut mehiläistanssin askelia vääjäämättä kohti pakastimen avaamista. Jo pelkkä ajatus syömisestä rentouttaa kireää pinnaa.

Kyse on harvoin itse syömisestä, vaan siitä, mitä tapahtuu sitä ennen ja mitkä ovat ne askelmat, jotka johtavat syömiseen.

Alussa mainitsemani asiakkaan kohdalla ratkaisu oli lopulta helppo.

Kun perjantaina on aika kääntää auton nokka kohti kotia, hän kurvaa edelleen kaupan kautta ostamaan syömistä illaksi, tulee kotiin ja vetää villasukat jalkaan, kasaa ruoat olohuoneeseen ja napsauttaa TV:n päälle.

Ero entiseen on se, että nyt kaupasta tarttuu mukaan kaikkea terveellistä: tuoretiskissä on tarjolla meheviä salaatteja ja kalatiskistä saa savustettua lohta. Karkkipussin sijaan hän valitsee pakastealtaasta marjoja ja kotiin tullessaan pyöräyttää mansikka-vadelma-banaanipirtelön. Herkullista ja terveellistä.

Rentoutuminen sohvalla on edelleen se hetki, jota asiakkaani odottaa koko viikon ja tanssin askeleet ovat edelleen entisellään: samat villasukat, samat valmistelut, sama asettautuminen sohvalle viltin alle, sama täydellinen rentoutuminen. Ainoastaan eväät ovat erilaiset ja entinen sokeripöhnä on kaukainen muisto.

Uudet tavat tuovat uusia tuloksia

Jos tunnistat itsesi asiakkaani tarinasta tai syöminen meinaa joskus lähteä käsistä, mieti seuraavia:

1. Tarkkaile ympäristöäsi: mitkä tilanteet, asiat tai ihmiset johtavat tiettyyn toimintatapaan/saavat sinut syömään liikaa? Toisin sanoen, tunnista sinun mehiläistanssisi askeleet.
2. Mieti, onko itse syöminen sittenkään kaikkein tärkeintä vai voisivatko tanssiaskeleet johtaa toisenlaiseen lopputulokseen (kuten asiakkaallani)? Sama tanssi, sama tapahtumaketju ja sama vaikutus, mutta hyvältä tuntuva ja hyvää tekevä lopputulos.
3. Jos mieli halajaa edelleen sitä jäätelöä, koita keksiä tanssiisi uudet askeleet, jotka rikkovat rutiinin ja katkaisevat tapahtumien ketjun. Mitä voisit tehdä toisin jo aiemmin päivän tai viikon aikana, jotta saat pysäytettyä itsesi jo ennen kuin lusikka on jo matkalla suuta kohti?

Muuta siis tanssin tarkoitusta tai keksi uudet, paremmat askeleet, mehiläiskuningatar!

Tunnistatko tilanteita, jotka saavat sinut syömään liikaa? Niiden tunnistaminen ei ole aina helppoa, joten jos tiedät omasi, kirjaathan ne alle. Niistä voi olla apua muillekin! :)