Nainen, miten kohtelet kehoasi?

Kuulin jokin aika sitten tutkimuksesta, jonka tuloksena oli, että yhdeksän kymmenestä naisesta ei ole tyytyväinen vartaloonsa.

Hurja lukema.

Ja mitä luultavimmin totta.

Kun mietin niin itseäni, ihmisiä ympärilläni kuin asiakkaitani tyytymättömyys omaan kehoon on aihe, joka on kovin usein tapetilla.

En edes yritä väittää, ettenkö peilistä itseäni katsoessa tarkistaisi usein, että miltä se vatsa tänään näyttää. Tai ettenkö liian usein olisi miettinyt, voiko tätä asua lainkaan pistää päälle, saako se minut näyttämään lihavalta.

Miten turhaa ja tyhmää, vai mitä?

Erityisesti silloin, jos katse peiliin tuo mukanaan tunteiden vuoristoradan, joka vaihtelee häpeästä tyytymättömyyteen, ärsytykseen ja huonommuuden tunteeseen.

Miten kohtelet kehoasi?

Olet ehkä kuullut motivaatiolauseen: “Tämä on ainoa keho jonka saat, joten kohtele sitä hyvin.”

Kehon kohteluun liittyy niin fyysinen kuin henkinenkin puoli.

Kehon fyysiseen kohteluun liittyy liikunta ja terveellinen ruokavalio. Syökö monipuolisesti ja terveellisesti, kehoa raviten vai niukasti ja jatkuvalla dieetillä kehoa näännyttäen?

Onko liikunta tasapainoisesti vuoroin rasittavaa, kehittävää ja palauttavaa vai kehon rankaisua ja rääkkäystä tai aivan liian vähäistä?

Ku pitää kehon fyysisesti hyvinvoivana, on sillä pitkälle kantava positiivinen vaikutus. Omien valintojen ja elämäntapojen myötä niin hormoneiden, solujen, suoliston, sydämen, aivojen, lihasten kuin niveltenkin toiminta- ja suorituskykyyn sekä ulkomuotoon voi vaikuttaa suuresti – joko niitä parantaen tai pahentaen.

Toinen, vähintään yhtä tärkeä puoli on henkinen kehon kohtelu.

Kun on sinut itsensä kanssa, moni asia sujuu paremmin. Ei ole tarvetta peitellä mitään, häpeillä, esittää tai näytellä muuta kuin on. Voi olla aidosti oma itsensä ja hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on, jolloin myös keho, sydän ja sielu voivat hyvin.

Edellämainitut on helppo tietää ja silti toteutus ja hyvien valintojen tekeminen voi käytännössä olla helpommin sanottu kuin tehty.

Hyvä esimerkki tästä on tunnesyöminen. Kiireessä, tylsissä hetkissä, juhliessa, surussa tai muissa tunnetiloissa voi tulla syötyä enemmän kuin piti tai valittua jotakin epäterveellistä. Tunnekuohun ja hetkellisen nautinnon määrätessä tahdin ei todellakaan tule mietittyä, että mitä soluni ja hormonini tästä ajattelevat ja millaiset ovat näiden valintojen kauaskantoiset terveysvaikutukset.

Huonot valinnat taas voivat johtaa itsensä moittimisen ja syyttelyn kierteeseen ja peiliin tulee taas katsottua kriittisin silmin.

Ja silloin näkee vain epäkohdat ja näkemättä jäävät ne hyvät puolet. Pahimmillaan keskittyminen epäkohtiin johtaa taas tunneperäiseen syömiseen. Voi pojat mikä kierre!

Katkaise kierre nyt

Negatiivinen puhe itselle on väsyttävää.

Häpeäntunteet ja jatkuva oman ulkonäön tuskailu, “enhän minä näin voi näyttäytyä julkisesti”, kiristävät hermoja.

Läheiset hetket puolison kanssa kärsivät, jos koko ajan on mietittävä näytätkö tarpeeksi hyvältä.

Jos ruoasta, liikunnasta tai oman vartalon tarkastelusta tulee pakkomielle, kuluu aivan turhaa aikaa asian miettimiseen ja murehtimiseen.

Jos nämä aikasyöpöt jäisivät elämästä pois, miten paljon aikaa jäisikään ilolle, energialle, onnenhetkille, kiitollisuudelle, kehittymiselle ja mille tahansa hyvälle, mitä haluat elämääsi!

Nainen!

On aika tehdä aselepo kehosi kanssa ja katsoa, mitä voisikaan tapahtua, kun alat pitää huolta nykyisestä vartalostasi, sen sijaan että murehdit sitä vartaloa joka sinulla ei (vielä) ole.

On aika tehdä muutos häpeästä hyväksymiseen ja muuttaa tulevaisuuden tai menneisyyden haikailu nykyhetken arvostukseksi.

Hidasta!

Siispä, ole tarkkana!

Kun seuraavan kerran joudut tunteiden vuoristoradalle eli saat itsesi kiinni moittimasta, häpeilemästä tai kritisoimasta peilikuvaasi tai tuskailevasi sitä, että jokin vartalossasi on liian pieni tai liian iso…

Hidasta!

Pysäytä vuoristorata, ota syvään happea ja mieti, onko tämä tarina, jota kerron itselleni, oikeasti totta? Vai onko siitä osa liioittelua? Onko tilanne niin paha ja toivoton kuin annat ymmärtää?

On nimittäin mahdollista, että kehonkuvasi ei oikeasti vastaa todellisuutta. Peilistä voi näkyä ihan eri näköinen tyyppi kuin mitä muut näkevät.

Vielä pahempaa on, jos ajattelee, että se mitä näkyy peilistä jotenkin määrittää arvosi ihmisenä. Se ei varsinkaan ole totta.

Ulkonäkö ei oikeasti vaikuta pätkääkään siihen, kuka olet ja minkä arvoinen olet. Olet niin paljon enemmän kuin vartalosi. Olet hyvä ja arvokas juuri näin.

Jos jokin osa kehosta ei miellytä, asialle voi varmasti tehdä jotakin eikä tuskailuun kannata juuttua.

Mieti, jos et välittäisi tippaakaan siitä, mitä pääsi sisällä itsellesi puhut, mitä tapahtuisi! Miten olemuksesi ja käytöksesi muuttuisi?

Nyt, mene peilin eteen ja sano itsellesi jotakin kilttiä ja hyvää. Olet sen ansainnut! <3