Lue Niinan inspiroiva muutostarina

Muutama viikko sitten luin hyvinvointistarttilaiselta tullutta viestiä tippa linssissä ylpeydestä. Voi, minkä muutoksen kurssilainen Niina olikaan tehnyt kurssin innoittamana!

Vaikka kilojakin oli karissut muutama, eivät ulkoiset seikat olleet niitä tärkeimpiä. Suurin ja merkittävin muutos oli tapahtunut ajatuksissa: “Kun tekee itselleen hyvää, ei voi epäonnistua”. Myös energian lisääntyminen ja unien paraneminen on tuonut elämään uusia tuulia.

Haastattelin Niinaa vielä lisää ja nyt pääset lukemaan inspiroivan tarinan motivaatiosta ja muutoksesta: Mikä herätti motivaation tekemään muutoksia elintapoihin? Miten pitää yllä tsemppiä tehdä päivittäisiä, hyviä valintoja? Mihin kaikkeen muutos on vaikuttanut elämässä?

Toivottavasti nämä ajatukset innostavat ja auttavat valamaan uskoa siihen, että sinäkin onnistut! Kaikkea ei tarvitse pistää kerralla uusiksi eikä mennä äärimmäisyyksiin. Pienilläkin askelilla voi olla elämää mullistavia vaikutuksia.

Annetaan puheenvuoro Niinalle.

Niinan muutostarina

Lähtötilanne oli aikamoinen: Energiaa minulla ei ollut käytännössä ollenkaan – työpäivän jälkeen saatoin nukkua kolmen tunnin päikkärit, vaikka alla olisi ollutkin 8 tunnin yöunet. Kokata jaksoin hyvin vaihtelevasti eikä ruokavaliossakaan nyt niin kehumista ollut. Ihan vahingossa törmäsin kurssiin ja ajattelin että miksipä ei? Kurssin maksun verranhan mulla meni joka tapauksessa viikossa herkkuihin tai roskaruokaan, joten sehän oli hyvinvointiteko ihan itsessään, että päätin osallistua!

Ulkomaille muuttaessani elämä oli hyvin vaihtelevaa ja stressaavaakin: Uusi maa, uusi työ, uusi kieli, uudet toimintavat jne, joten kurssi jäi tauolle mutta huomasin kuitenkin, että niin helppoa kuin se on löytää mäkkäri täältäkin, niin en oikeastaan edes halunnut sinne mennä. Jotain jäi siis itämään. Jo viikon aikana olin myös saanut enemmän energiaa – siinäpä vasta loistava syy jatkaa edes jokseenkin niiden parempien valintojen tekemistä!

Nyt sitten elokuun aikana aloitin kurssin kokonaan alusta asti uudestaan ja tehdessäni sitä toistamiseen olen huomannut kuinka Elisan neuvot ja juttelut olivat jättäneet hienosti asioita itämään ja olivat antaneet minulle kaipaamani sykäyksen kohti parempaa elämää.

Karkki, sipsit ja suklaa on vaihtunut pähkinöihin ja hedelmiin, mutta siten, etten ole kieltänyt herkkuja itseltäni. Edelleen on kaapeissa pari suklaapatukkaa odottelemassa, mutten ole niitä halunnut syödä. Kun haluan, aion syödä ne nauttien ja ylpeillen! Aikaisemmin illat meni napostellessa, mutta nyt en napostele enää ollenkaan, sillä olen lisännyt pienen välipalan lämpimien ruokailujen väliin ja lisännyt illalle toisen, mikäli on tarvis.

Painoa on tippunut elokuun alusta noin 3,5 kg, joka on sinänsä hieno asia, mutta ei se merkittävin mittari minulle. Se mikä merkitsee on energia: Työpäivän jälkeen en ole tarvinnut enää päiväunia, eikä päivä ole ollut iltaan asti saattamista, vaan olen löytänyt ihan uuden elämän: Minulla on energiaa harrastaa, siivota, ulkoilla ja nauttia elämästä! Vaikka välissä on ollut huonompiakin päiviä, olen itseni yllätykseksi muistanut, että hei – juuri minä olen tärkeä!

Minkä luulet johtaneen lähtötilanteeseesi?

Tähän minulla ei ole yhtä ainutta vastausta, saatika edes helppoa sellaista. Osa vastauksesta menee lapsuus ja nuoruusaikaan asti, joka ei ollut minullekaan mitenkään helppoa aikaa. Koin paljon erilaisia riittämättömyyden, pettymyksen ja epäonnistumisen tunteita, koin jopa tulevani lannistetuksi.

Kasvoin yrittämään olemaan jotain mitä en ole, enkä suinkaan hyväksymään itseäni sellaisena kuin olen. Olen vasta nyt tajunnut kuinka vähän olen arvostanut itseäni vuosien aikana, tuntuu, että olen ollut itselleni se viimeinen henkilö jolla on väliä.

Vuosien aikana ennen hyvinvointikurssin aloittamista kokeilin erilaisia dieettejä, aloittelin jumppaa tai uuden harrastuksen, mutta kokeilut menivät aina jojoiluksi, koin jälleen epäonnistuvani. Suurin syy oli se, että vaikka mielenkiintoa oli, niin energiaa ei. Olen todennäköisesti elänyt erilaisissa puutostiloissa ja jopa anemiassa viimeiset 15-vuotta. Olen saattanut olla viikon syömättä, olen kokeillut 16:8 paastoa, ketoa, karppausta…

Elimistöni on mennyt aivan sekaisin kaikkien kokeilujen tuloksesta, saanut minut erittäin voimattomaksi, tunnepuolella sekasotkuksi ja kaiken kaikkiaan epäonnistuvaksi. Ruokavalioni saattoi yhtä hyvin koostua herkuista kuin oikeasta ruuastakin. Jotenkin oletin, että jos syön yhden aterian viikossa terveellisesti, näkyisi se heti taianomaisena energiana ja elämänilona. Kun se ei niin tehnyt, petyin ja palasin pizzan ääreen.

Mikä synnytti motivaation tekemään muutoksia?

Luulen, että ajatus on kypsynyt vähitellen. Tajusin kuitenkin eräänä päivänä, että näin ei voi jatkua. Enemmän tai vähemmän aktiivisena kyseinen ajatus pyöri päässäni noin puolen vuoden verran konkretisoitumatta kuitenkaan, ennen kuin osallistuin kurssille.

Keksin aina tekosyitä sille, miksi en yritä saada asioitani hallintaan: Terveellinen ruoka on liian kallista, en halua pettyä uudelleen, voin ihan hyvin. Huomasin Hyvinvointistartin mainoksen vahingossa selaillessani facebookkia ja jäin pohtimaan sitä muutamaksi päiväksi. Tulin kuitenkin ajatukseen, että jos sen kaksi viikkoa, mitä kurssi kestää kykenen elämään ilman karkkia, sipsiä ja roskaruokaa, olen jo säästänyt kurssin hinnan helposti. Ajattelin jopa palkita itseni pizzalla jälkikäteen!

Miten nyt pidät yllä motivaatiota?

Se on helppoa! Tein Hyvinvointikurssin ensimmäisen viikon toukokuussa. Aluksi mietin, että ei tällä kurssilla ole varmaan oikein mitään minulle, mutta huomasin jo ensimmäisenä päivänä, että olin väärässä. Jumppa, jonka olisi pitänyt olla helppo ei sitä ollutkaan, mutta se antoi ihanan fiiliksen kroppaan.

Kannustava ilmapiiri ja Elisan sanomat asiat, jotka osui ja upposi juuri minuun, olivat niin totta. Jouduin keskeyttämään kurssin kahdeksannen päivän jälkeen, sillä minulla ei yksinkertaisesti ollut sille aikaa. Palasin kurssille jälleen elokuun alussa, jolloin aloitin sen kokonaan alusta.

Tässä välissä olin puolihuolimattomasti onnistunut liikkumaan, syömään säännöllisesti – ja terveellisemmin – eli olin ottanut niitä pieniä askelia hyvinvointiin. Kurssin käyminen “uudestaan” valaisi minua hirveästi. Huomasin mitä asioita olin ottanut onkeeni, ja toisella kierroksella valitsin uudet tehtävät mitä lisäsin hyvinvoinnin listalleni.

Toukokuussa valitsin itselleni hyvinvoinnin tavoitteeksi syödä joka päivä aamupala ja kaksi lämmintä ruokaa, jolloin en syö älytöntä määrää, sekä pienet välipalat. En niin edes kiinnittänyt huomiota mitä söin, kunhan söin ja tein sen itse. Toisella kierroksella lisäsin, että jokaisella aterialla on oltava kasviksia, hedelmiä tai marjoja. Kesän aikana sain huomaamattani puutostiloja poistettua, sain energiaa aloittaa uutta elämää ihan konkreettisesti ja nyt elokuun alusta asti olen syönyt terveellisemmin kuin ikinä ennen ja nauttinut joka ateriasta!

Eli mikä motivoi minua? Hyvinvointini. Minun ei tee mieli jatkuvasti herkkuja, en kaipaa jatkuvasti päiväunia, jaksan liikkua, nauraa ja olla iloinen. Haastan itseäni, arvostan itseäni ja annan itselleni luvan olla minä. Otan joka päivä pienen hetken itselleni. Edelleen, jos haluan, voin käydä pizzalla tai syödä herkkuja, mutta olen huomannut, etten oikeastaan edes halua. Olen vihdoin lähempänä unelmieni elämää, jossa voin hyvin, näytän hyvältä ja tunnen itseni hyväksi. Se motivoi minua.

Tuleeko mieleesi jokin oivallus, jonka sait kurssilta ja päätit ottaa käyttöön?

Mainitsinkin jo joitain kurssin asioita, jotka ovat jääneet käyttöön. Ennen, jos söin esimerkiksi pastaa, saatoin syödä sitä kaksi isoa lautasellista ja oikein hotkimalla. Nyt rakennan lautasmallini kurssin ohjeen mukaisesti.

En ole suinkaan poistanut kaikkea mitä ei pitäisi syödä, vaan olen lisännyt olemassa olevaan ruokavaliooni asioita, joita siinä pitäisi olla. Syön edelleen pastaa, koska rakastan sitä, mutta nyt lautasellani on puolet salaattia ja yleensä myös vihanneksia, laskennallisesti se kourallinen pastaa ja proteiinia toinen vastaava. Ennen söin helposti esimerkiksi 400 gr broileria yhdellä aterialla, tai maksimissaan kahdella. Nyt se riittää minulle neljälle ruokailukerralle. Joku saattaisi ihmetellä, että eikö minun ole nyt nälkä? Ei ole.

Tärkein oivallus kurssilta on kuitenkin se, että itseään pitää arvostaa. Kun tekee itselleen hyvää, ei voi epäonnistua. Kannan mukanani yhtä tärkeää lausetta: “Mitä tahansa, myös herkkuja, saa syödä mutta siitä ei saa tulla huonoa omaatuntoa eikä sitä saa kompensoida”. Olen sallinut itselleni herkut, ja sen paljon rakastamani pizzan, mutta olen noudattanut tätä ohjenuoraa.

Aloitettuani hyvinvointikurssin ensimmäisen kerran noin 4 kuukautta sitten, olen ostanut herkkuja kaksi kertaa ja syönyt kahdesti pizzan. Se ei ollut palkinto, eikä se ollut hetken mielijohde, vaan se oli valinta jonka kykenin tekemään hyvällä omalla tunnolla.

Millä kaikilla tavoilla muutos on vaikuttanut elämääsi?

Niin monella tapaa, ettei tosikaan! Kuten jo sanottua, voin hyvin. Olen onnellinen. Nukun paremmin ja säännöllisesti, en saa kiukkukohtauksia tai voimattomuuskohtauksia, minulla ei ole enää jatkuvaa päänsärkyä, nautin elämän yksityiskohdista, jaksan harrastaa useampaa asiaan samaan aikaan, työt ja muut menot eivät ahdista, jaksan tavata ystäviäni, olen luottavaisempi tulevaisuutta ajatellen, minulla on ollut voimia alkaa käsitellä oman elämän varjokohtia ja työstämään omaa itseäni eteenpäin. Sanoisin, että elämäni on mennyt päälaelleen.

–

Liity mukaan Hyvinvointistarttiin!

Kurssin pirteät lihaskuntotreenit ja rentouttavat venyttelyt saavat koko kehon voimaan paremmin. Liikunnan lisäksi Hyvinvointistartti tuo kestävää intoa terveellisiin syömisiin ja saat valmentajat avuksesi muutokseen.

Klikkaa mukaan täältä: www.elisamattila.com/hyvinvointistartti