Kumpi voittaa: tiukka itsekuri vai lempeä hyvinvointi?

Onko pakko lähteä lenkille, jos ei huvita? Entä pitääkö syödä salaattia, jos haluaa laihtua? Mistä saisi lisää itsekuria painonpudotukseen? Miten tasapainoilla lempeyden, mukavuuden ja itsensä komentamisen välillä?

Olen lempeän hyvinvoinnin vankka kannattaja. Itsensä piiskaaminen, kurittaminen, rääkkääminen tai kiusaaminen laihtumisen toivossa niin salilla kuin keittiössäkin ovat menneen talven lumia.

Siitä, että treenaa hampaat irvessä, laskee kaloreita tai kitkuttelee pienenpienillä annoksilla muutoinkin kiireisen arjen keskellä, ei hyödy eikä nauti kukaan. Et sinä eivätkä ihmiset ympärilläsi.

Tärkeämpää kuin ottaa itseään niskasta kiinni on suhtautua itseen lempeän hyväksyvästi ja hyvinvointiin rennon positiivisesti.

MUTTA tässä piilee juju.

Lempeä hyvinvointi ei tarkoita jatkuvaa lepoa tai loputtoman rentoa syömistä. Se ei tarkoita sitä, että voi sallia itselleen ihan kaiken.

Lempeyden varjolla lenkkipäivää ei voi aina siirtää huomiselle, aina ei voi syödä herkkuja kun tekee mieli, eikä jumppaa voi jättää välistä joka kerta kun vähän väsyttää.

Mikä määrä lempeyttä sitten on sopiva? Milloin on oltava itselleen tiukka?

Muutos tuo epämukavuutta

Jos haluat muutosta, se ei tapahdu itsestään. Jos haluat, että jokin olisi toisin, on tehtävä jotakin toisin:

• jos vatsa pömpöttää tai voi huonosti, on omaa ruokavaliota muutettava
• jos haluaa energisemmän olon, on lisättävä liikuntaa
• jos haluaa paremmat yöunet, enemmän vapaa-aikaa tai vähemmän stressiä, on niille otettava aikaa ja tilaa

On tehtävä muutos nykyiseen.

Siihen tarvitaan aluksi annos sisua, sitkeyttä ja epämukavuuden sietokykyä.

On pystyttävä sanomaan itselleen: “Kuule kuningatar, nyt lenkkarit jalkaan ja lenkille!”

Se mikä on tuttua, tuntuu mukavalta. Kun tekee ensimmäisiä kertoja jotain toisin, se voi olla vierasta, outoa, haastavaa ja epämukavaakin – kunnes siitä tulee tuttua ja se muuttuu mukavaksi. Kasvu, kehitys ja muutos tapahtuu aina epämukavuusalueella.

On siis kestettävä hetki epämukavuutta.

• pistettävä verkkarit jalkaan vaikka ei yhtään huvita
• vaihdettava ranskalaiset kasviksiin ja kahvipulla palaan tummaa suklaata
• komennettava itsensä ylös, ulos ja lenkille
• jätettävä “vielä yksi pala” ottamatta

Epämukavuus ei kuitenkaan ole uhka, vaan mahdollisuus. Se on mahdollisuus saada elämään jotakin uutta ja hyvää: parempi olotila, uusia makuelämyksiä, vihdoinkin saavutettu tavoite. Paremman olon puolesta kannattaa tehdä muutoksia, jotka lopulta johtavat hyvään.

Se onkin lopulta suurinta lempeyttä itseä kohtaan: teet muutoksia ja siedät hetken epämukavuutta, sillä haluat itsellesi vain parasta.

Kun tietää ja hyväksyy sen, että muutos voi aluksi tuntua haastavalta, pärjää alkukankeuksien yli. Kohta jo helpottaa. Kohta uudet kuviot tuntuvat omilta eikä enää tarvitse ponnistella. Ei tarvita enää lisää itsekuria eikä tahdonvoimaa, kun ennen hankalat ponnistelut ovat muuttuneet uusiksi tavoiksi.

Harjoittelemalla lisää itsekuria

Se mikä laittaa kapuloita rattaisiin tapojen muutoksessa ovat syvät ja alkukantaiset apina- ja liskoaivoimme. Ne haluavat, että kaikki tapahtuu nyt ja heti. Ne haluavat välttyä kaikelta epämukavalta.

Nämä aivot saavat syömään koko suklaalevyn alle viidessä minuutissa (“Se oli niin hyvää, etten voinut hillitä itseäni!”) ja jäämään sohvan uumeniin (“Siellä on niin mukavaa ja lämmintä!”). Epämukava olo syntyy, kun tätä alkukantaista toimintaa koettaa hillitä yrittämällä syödä järkevämmin tai kampeamalla itsensä jumpalle.

Kun seuraavan kerran saat itsesi kiinni hyvinvoinnin vastaisesta toiminnasta (esim. käsi kymmenennen kerran karkkipussissa) tai huomaat olevasi itsellesi liiankin lempeä (palkitset itsesi pitkästä viikosta herkuttelemalla) ja tunnet sen epämukavan olon, kun tiedät, että pitäisi lopettaa, mutta et pysty, kokeile tätä harjoitusta, joka lisää itsekuria.

Harjoitus antaa tietoiselle mielelle aikaa astua esiin ja pistää apina-aivot järjestykseen.

Kymmenen minuutin testi

Siis seuraavan kerran, kun epämukava tunne hiipii vatsanpohjaan, odota kymmenen minuuttia (tai edes viisi) ja kuulostele.

Anna epämukavan olon tulla ja ole sen kanssa hetki ennen kuin toimit.

Kymmenen minuutin aikana ehdit miettiä, mistä on oikeastaan on kyse ja tunnustella onko epämukavuus lopulta sittenkään niin epämukavaa.

Jos esimerkiksi tekee mieli syödä pussillinen suolapähkinöitä/paketillinen jäätelöä/levyllinen suklaata, epämukava olo tulee siitä, että tiedät, että ei pitäisi, mutta on niin vaikea hillitä itseään. Odota kymmenen minuuttia ennen kuin antaudut mieliteolle.

Tiedän, se on pitkä aika pureskella kynsiään, mutta kokeile silti!

Kymmenen minuutin aikana ehdit miettiä, mistä mieliteko johtuu:

• jäikö lounas väliin ja on kova nälkä
• onko tänään kiukkupäivä ja siksi haluat herkutella
• onko aina iltaisin tarve palkita itseään tiukasta päivästä
• onko kyseessä vain tapa: aina tässä tilanteessa tulee syötyä
• onko kyse siitä, että napostelet “varmuuden vuoksi”, jotta ei varmasti tule nälkä
• oliko herkkuja valmiina kaapissa ja niiden näkeminen sai aikaan mieliteon?

Jos taas epämukava olo liittyy liikuntaan ja siihen, että tiedät, että pitäisi jumpata, mutta askeleet kulkevat jo kovaa vauhtia sohvaa kohti, odota kymmenen minuuttia ja mieti miksi liikunta ei houkuta:

• liittyykö se siihen, että on ollut pitkä päivä ja väsyttää
• onko energia vähissä, koska edellisestä ateriasta on monta tuntia
• tuntuuko mukavammalta jäädä viltin alle villasukat jalassa
• tuntuuko vaikealta päästä vauhtiin ja saada liikunnasta rutiini?

Kun maltat odottaa hetken, saat ehkä kiinni sen langan päästä, mistä lopulta on kyse.

Voi olla, että kymmenen minuutin kuluttua päätätkin tehdä paremman valinnan tai ainakin huomaat, että odottaminen ei kaatanut maailmaa. Epämukavuuden kanssa pystyi elämään hetken.

Aina kun maltat odottaa ennen kuin toimit, opit tuntemaan itseäsi hieman paremmin. Pystyt pitämään kontrollin itselläsi etkä ole ajatusten, tunteiden tai mielitekojen vallassa. Olet ottanut askeleen eteenpäin muutoksen polulla.

Kun pysähdyt ja kuuntelet, ymmärrät, mikä lopulta on parasta sinun hyvinvointisi kannalta. Se on todellista lempeyttä itseäsi kohtaan!

Epämukavuus on osa muutosta, sitä ei tarvitse pelästyä eikä karttaa. Sen sietäminen lisää itsekuria ja sisäistä vahvuutta. Anna sen tulla ja koeta kestää sitä hetki. Ihan kohta helpottaa!